Lehtileikkeitä

Marjo Nyberg Kirkonseutu-lehden haastattelussa.
Kirkonseutu 2016 numero 5 sivu 3 Linkki kyseiseen numeroon tai Kirkonseutuun

Orkesteriyhdistys puhaltaa intoa vapaaehtoisiin seurakuntalaisiin.
Kirkonseutu 9/12
Avaa pdf-tiedosto

GBB julistaa Ristinkirkossa
Kirkonseutu 19/13
Avaa pdf-tiedosto

Jouset soivat kiitosta Herran
Kirkonseutu 1/14
Avaa pdf-tiedosto

Pertti Niemisen kirjoitus on julkaistu KOTIMAA -lehdessä 5. elokuuta 2010

Seurakuntalaiset mukaan musiikin tekemiseen

Jumalanpalvelus Lontoon keskustassa All Souls -kirkossa. Lavalla on noin 40 hengen puhallinorkesteri. Yhdessä urkujen kanssa se esittää avauskappaleen Bachin sävellyksistä. Sitten lavalle tulee kuoro ja alkaa hymnien veisuu, jota säestää puhallinorkesteri ja urut. Kuoro toimii esilaulajana neliäänisesti, seurakunta laulaa täysillä mukana seisaaltaan, myös neliäänisesti. Kukin sillä stemmalla, jonka sattuu osaamaan. Kenenkään päät eivät käänny katsomaan, kun koloratuurisopraanot antavat tulla täysillä. Tätä on hengellinen musiikki parhaimmillaan: koko seurakunta omine lahjoineen lulaa ja soittaa Jumalan kunniaksi. Meillä seurakuntamusiikki merkitsee samaa kuin taiteellinen esityskappale soittimella, tai sitten kuoron esityskappaletta. Virsilaulu on vaitonaista ja kuulostaa puolisydämiseltä.
Meidät on opetettu siihen, että seurakunnallinen musiikki on esitettävä ohjelmanumerona. Seurakunta kuuntelee passiivisena, eikä voi yleensä edes kiittää taputtamalla.
Seurakuntamusiikin pitäisi suurimmalta osalta olla osallistuvaa eikä esiintyvää. Koko seurakunta yhdessä soittimien ja kuorojen kanssa tekisi musiikin. Mitä suurempi orkesteri ja kuoro, sitä parempi. Taiteellisuuden tai huippuun harjoitetun esityksen sijaan pitäisi pyrkiä ensisijaisesti laaja-alaiseen osallistumiseen.
Eräs seurakuntien puhallinorkesteri lopetti toimintansa kun kirkkovaltuusto päätti, että on halvempaa ostaa ohjelmapalveluja paikalliselta musiikkiopistolta kuin ylläpitää omaa puhallinorkesteria. Miten väärää ajattelua päätöksen takana onkaan.

Seurakuntien orkesterit eivät ole ohjelmansuorittajareservi vaan työmuoto. Orkesterit ovat vieläpä seurakuntien paras työmuoto. Se sopii nuorille, työikäisille ja vanhoille. Tuskin mikään muu työmuoto saa nuoria aikuisia sitoutumaan seurakuntaan niin hyvin kuin orkesteri ja kuorotoiminta. Mikä muu työmuoto saa eläkeikäiset pysymään yhtä vireinä ja aktiivisina kuin osallistuva musiikki?
Jo Daavidin aikana ymmärrettiin osallistuvan musiikin merkitys. Hän sävelsi ja sanoitti psalmeja, joita kansa opetteli ulkoa ja veisasi yhdessä. Veisuuta johti suuri torvensoittajien soittokunta ja satamäärin muita soittimia. Suuri veisuunjohtajien kuoro toimi psalmien esilaulajana psalmeihin, johon koko kansa seisaaltaan laulaen yhtyi. Daavidin orkestereissa oli myös aina rummut ja lyömäsoittimet.
Seurakuntamusiikkina akustiset orkesterit ovat parhaita. Ne eivät vaadi äänenvahvistinlaitteiden rakentamista ja purkamista, eivätkä sound checkejä. Aloittelijatkin mahtuvat aina akustisiin orkestereihin ja voivat soittaa mukana sen mitä osaavat.
Kanttoreiden toimenkuvaa muuttaisin ohjelman suorittajista seurakunnan musiikkijohtajiksi. Kanttorin pitäisi perustaa seurakuntaan useita orkestereita ja kuoroja sekä toimia niiden harjoittajana, ohjaajana ja kapellimestarina. Seurakuntalaisten tulee saada tehdä seurakuntansa musiikki.
Lahden Seurakuntien Puhallinorkesteri, LSP on Isän Ääni -kuoron kanssa järjestänyt useita yhteislaulutilaisuuksia. Näyttää siltä, että tällaiselle osallistuvalle musiikille on selvä tilaus. Lahden Satamassa kesälauluja oli laulamassa noin tuhat ihmistä.

Pertti Nieminen LSP:n intendentti ja trumpetin soittaja